skip to main |
skip to sidebar
Sellaista tämä nyt vähän on ollut, nihkee alku kesälle! Koirien kanssa on nyt puuhattu aika kovastikin, sillä vanhempien Corgi-rouva, Capri 10v, sairastui jotenkin mystisesti. Se vaan halusi hengata kellarissa ja vältti ihmisiä. Vaikutti niin erikoiselta että yön ennen meidän lääkärivisiittiä kävin tarkastamassa tunnin välein että se oli vielä elossa.
No, aamulla sitten Vethaus kutsui tuossa Hattulassa. Corgi pöydälle ja kun lekuri puristeli sen mahaa, Capri vinkui hervottomasti, tärisi ja kakkasi siihen pöydälle. Mä ajattelin jo tuossa vaiheessa että nyt ei kyllä ole mikään tällä koiralla hyvin ja pelkäsin ihan ultran näkymiä. Corgi siis selälleen ja mahasta pois karvat, ultrassa näkyi vähän kaikenlaista. Lähinnä eka asia oli virtsarakko, jossa oli sakkaa. Toisena sitten kohtu, joka oli alkanut kerätä nestettä. Caprista otettiin verta ja röntgenkuvatkin, sekä haima-arvot, ja kaikki oli ihan jees, joten leikkaukseksi meni. Eli kohtu ja munasarjat jäivät sinne, ja Caprin virtsarakko huuhdeltiin ja nyt se on loppuelämänsä erikoisruokavaliolla. Joka ei sille pahaa kyllä tee, hyvä vaan että loppuu sen lisäsyöttäminen ja saa tyytyä tulevaisuudessa terveellisempään ruokaan.
Se kipu johtui lähinnä kroonisesti tulehtuneesta virtsarakosta, tai näin ainakin kovasti epäilemme. Tämä huuhtelu nyt auttoi sitten siihenkin, ja toivottavasti Cappulalla on kivuttomampi loppuelämä nyt kun tiedämme että siellä tällaista häikkää on ollut. Who knows kuinka kauan, mutta siis sitä kohtuaan se ei noin varmasti ollut oireillut, sillä se oli vasta ihan alkuasetelmissa kohtutulehdusta ajatellen. Hyvä nyt kuitenkin että saatiin leikattua, tänään käytiin poistamassa tikit ja hyvä tuli! Pönttöä tuo eläin ei suostunut pitämään, tai siis olisihan sen voinut siihen pakottaa mutta tarkkailtuani sitä pari päivää päätin että pönttö saa lähteä ja tulee takas vaan jos haavaa aletaan nuolla tai jotain sellaista. Totta puhuen Caprin ruumiinrakenne olisi siltä varmaan ekstensiivisemmän nuolemiset estänyt muutenkin, mutta ei sitä selkeästi edes kiinnostanut sen auottu maha. Vanua ja Oodia sitten senkin edestä...mutta niillä nyt ei olisi ikipäivänä pokkaa mennä lähellekään Caprin massua.
Tää nytten sitten toki meinaa sitäkin että jospa opimme läksymme ja viemme Vanulin leikattavaksi ENNEN kuin sen kohtu alkaa tekemään mitään typerää. Oodi on siis kohta meidän talon ainoa kohdullinen koira! Sellaisena pysykööt nyt vielä pari vuotta.
Jaloakin olen nähnyt, mutta kameralla en sitä osoitellut kun oli vähän haipakkaa + hyttysiä. Huomenna käy nappaamassa sen matkaan ja lähden kaverin corgipupeloa moikkaamaan sen kanssa, pentu on pennulle niin paras leikkikaveri. Paitsi ehkä oikeasti Veli on Jalolle se kaikkein paras. Jalolla muuten on alkanut nyt hampit irrota, kertoi Sini tänään puhelimessa. Voi hyvänen aika kun aika lentää.
Huomenna toivottavasti mulla olis jotain kuviakin lisätä!
Tampereella kääntymässä ja tyhjäämässä kameraa. Ollut taas kreisiviikko Turengissa, ja tulin vähän postia ihmetteleen ja tosiaan viimein käsittelemään nuo Jalon kuvat viikon takaa.
Nuun tulokset oli lausuttuna eilen, tsadaa B/B ja 0/0. Tuota B/B:tä on nyt useat kummastelleet, ja Mevetissä työskentelevä Tiia sanoi jo että vie paneeliin mutta emmää, terveethän nuokin on. Ja ainaska eivät ole huonot B:t, pakko sanoa että mutsinsa B-lonkat näytti kyllä erilaisilta kuin Nuun. No, näillä mennään ja nyt varmistui sitten se ettei Nuulle voi ajatellakaan muuta kuin A-lonkkaista urosta. Tosin niin se olisi anyway ollut.
Mutta hei! Oltiin viikko sitten tuon miehen kanssa lenkillä kokoonpanolla Nuu, Veli ja Jalo. Puudeli ja Vanuli oli Turengissa hengailemassa niin sai nuoriso painaa ihan rauhassa menemään ilman mummojen ja mutsien hallintaa. Oodi on muuten ihan nahkiainen, hapsuja on jaloissa ja mahassa sekä vähän tuos rintamuksessa ja siinä se. Kyljistä ihan kalju, ei ollenkaan pohjavillaa niissä. Karu ilmestys, kuvia tulee tietty kunhan sellaisia saan.
Eli siis tässä Jalon seikkailuja. Posetusta yritettiin, mut kuulkaa tää onkin sit sellainen poika että kun kyykistyn ottaan kuvaa niin sehän ryntää syliin. Eli diilatkaa nyt näiden kanssa. Jalo on toki aivan ihana pentu, just Sini mulle jutteli kuinka helppo ja kiva se on ollut. Sisäsiistikin jo aika suurella prosentilla ja tosi kontaktinhaluinen dude.
Tämmönen mä oon ja korvani ovat arvoitus
Hyökkäys kohti keppiä
Tässä meidän upea seisomakuva...:D
Tulettekos sieltä, häh?
Nuun kanssa käytiin tänään Mevetissä. Ajeltiin ruuhkaa vastaan Helsinkiin siis, ja hetken häröiltyäni jossain valtavassa liikenneympyrässä päästiin jo perillekin. Kiitos navigaattorin.
Pessimisti ei pety, niinhän sitä sanotaan. Mutta kyllä sitä vois joskus vähän muutakin ajatella kuin sitä pahinta. Oikeastaan koko Nuun elämän oon sitä tuijotellut ja yrittänyt päätellä sen liikkeistä tai jostain että onko sillä nyt huonot vai hyvät lonkat...ja tietenkin koska se niin monella tapaa on aivan ihastuttava koira, jossain vaiheessa ajattelin että on siinä jotain vikaa oltava.
Siinä sitten ajelessani mietin, että voi luoja, lonkat, olkaa edes C:t että Nuu saa silti elää ihan normaalin ja hyvän elämän.
Eihän tuo nyt paperilla pahalta näytä. Mutta kun sillä on niin paljon siellä ulkomaisia koiriakin! Vanhemmilla molemmilla B:t. Ja sitten taas...kuinka monilla A/A-yhdistelmäpennuilla on kuitenkin lonkissa häikkää. Eilen lenkillä Emilian kanssa vaan puhuttiin, että ei tätä voi järkeillä. Tarvii vaan toivoa että kaikki on hyvin.
Ja no. Axelsonin sedän takaa kun ruudulta katselin Nuun kuvia, niin kyllä hymyilytti. A/A, 0/0 olivat arviot ennen kuvien lähettämistä eteenpäin.
Olen niin onnellinen! Nuu! Rakas Nuu!
No joo joo, odotetaan kennelliiton mielipide. Mutta pääasia on se, että nyt joka tapauksessa sen lonkat ja kyynärät ovat terveet.
Olipahan kuulkaa taas viikonloppu. Tai siis jo torstaina nappasin Emilialta Nuun mukaan Turenkiin kun Emmi läksi Naken kanssa Tanskaan näyttelemään, ja Nuukki hengaili sit meillä laumanjatkona tiistaihin. Kivaa oli, Nuu sai välillä sellaisia vartin kestäviä hepulikohtauksia. Oodi ja Vanu lähinnä tuijottivat sitä hämmentyneinä, mutta parina viimeisenä päivänä Oodi heittäytyi yhtä aivottomaksi ja painelivat sitten yhdessä pitkin metsiä. Illat oli aika hiljaisia, voin sanoo. Aamulla toki Nuu sitten herätti viimestään puoli ysi.
Mutta! Maanantaina pääsin Katjalle katselemaan Vanun Olga-tyttären lapsia. Voihan kiesus miten suloisia, ihania ja kauniita ne ovat.
Joten aloitetaan pennuista. Niitä on siis viisi, 3 trikkipoikaa ja 2 merlesiskoaan.
Tässä Black Sara's Arnold
Black Sara's Aramis
Ja tätä mietin, jotta kuka on, mutta kaiketi on Black Sara's Apollo? Korjatkaa jos ei o!
Black Sara's Adele
Ja Black Sara's Armida
Nurmella oli kiva liikuskella
Ja istuskella
Armi ja sininen silmä
Suloinen Adele
Ja Armi. Joka muuten näyttää tosi paljon samalta kuin Puudeli-täti vauvana
Armi ja taitaapi olla Aramis?
Tässä vielä yksi Armi
Aivan superihanat pennut on Olga pyöräyttänyt. <3
Ja eilen sitten otin kamerankin mukaan lenkille, aivan hävettää kuinka vähän jaksoin kantaa sitä mukana kun olis ollut nyt hyvä tilaisuus ottaa Nuusta miljoona räpsyä. Nyt tyytyminen on näihin
Ja kukapas se siinä, Puudl.
Son muuten ihanaa tuo lumi, tuumaa Nuu
Ja sit hetkeä myöhemmin mutsinsa.
